Purrfect - tai ehkei sittenkään

Alice oli hyvin lähellä valmistumista. Kunnes huomasin, että musta kangas on loppu. No, sitten vaan Ikeaan hommaamaan lisää. Sieltä saa hyvää kangasta. Joskus. Tähän tarkoitukseen hyvää. Eli hihoihin.

Koska cossi-intoni laantuu aina vähän väliä, en saanut kiinnitettyä rusettia vielä. Mutta tällaista tuli tehtyä, samalla kun kuuntelin Euroviisuja.

 Tuossapa hommat, jotka tulee yläosaan. Yläosan tekeminen osoittautui kyllä sellaiseksi mission impossibleksi, että ihmettelen suuresti, kuinka en luovuttanut kesken. Koska yläosapala on niin erikoisen muotoinen, eivätkä palat mene suoraan, noiden kiinnittäminen oli tuskaa. Onnistuin kuitenkin. Ompelin myös vetoketjun selkään, ja olen hyyvin onnellinen että se onnistui kerrasta. Yleensä aina failaan viimeistään vetoketjussa. Sitten seurasi totuuden hetki. Mahtuuko koko homma päälle?

Mahtuihan se. Ompelin myös tuon kauluksen, jonka mitoittamisessa kävi vaihteeksi kämmi, joten se on vähän liian lyhyt. Ei sitten kurkita niskaan.

Maalasin tuon välin tuosta. Jotain epämääräisiä ruutuja. Taakse myös. Siitä tuli rumempi, mutta onneksi rusetti ja hiukset peittävät näkyvyyden.


Tuossa kaikki, mitä olen saanut tähän mennessä aikaiseksi. Täytyy sanoa, että olen aika ylpeä. Sain tehtyä jotain tällaista ihan yksinäni. Eihän se vielä valmis ole, ja kolme muuta cossia pitäisi vielä saada tehtyä Desuun. Ja pääsykokeissakin pitäisi käydä. Ja töissä. Onneksi on kuitenkin viikonloput. Ja yöt. Teen vaikka sitten yöllä ennen Desua. Ja lattiamajotuksessa loput.